Olen aina tuskaillut, ettei naisten määritellyistä vartalotyypeistä mikään ole minun. En ole O, A, X enkä oikein Y:kään ja se tekee asioista välillä tosi hankalia.
Mutta nyt se selvisi. Olen Goblet!
Looking at your silhouette, a classic goblet springs to mind - heavy and square above, balanced on an elegant, slender stem. With you the trouble is at the top. Yes, you are a bearer of large breasts, a generous tummy and a broad back to support your ample front. But hey, look at those legs. Those are what we need to focus on because they were born for fishnets and sexy high heels. [...] A shapely ankle lasts almost as long as a diamond heirloom - an we would argue it's probably more valuable.
Että kiitos Trinny & Susannah, vaikka olittekin väärässä siinä, että sujahdan helposti lähes housuihin kuin housuihin. Plussaa myös ihan oikeiden naisten käyttämisestä kuvituksessa.
________________________
she said she said @ 11:05 pm
[1 carrot] [link]
saturday,
jan 30, 2010 [%£$£¤#]
Julistan tämän parhaaksi viikoksi 2010 (ironinen arvonimi). Oikeasti. Harvoin olen odottanut jonkin viikon loppumista näin hartaasti. Ärsyttäviä asioita, sekalaisia pettymyksiä ja erinnäisiä (kovia) fyysisiä kiputiloja päivä toisensa jälkeen. Tänään aamulla päätin, että loppuviikonlopun aion olla zen puhtoisessa kodissani. Ja ei kun luvattoman suuren pölymäärän kimppuun (edellisestä huolellisesta siivouksesta on jo vierähtänyt aikaa).
Lallallaa, sinne sujahtivat villakoirat ja tunsin sisäisen tasapainon vahvistuvan hiukkanen kerrallaan. Sitten poksahti pölynimuri. ... %£$£¤#!! Olisiko se nyt voinut pliiiiiiiis voinut levitä edes vaikka ensi viikolla? Jos vaikka vain siksi, ettei mahani enää olisi silloin kipeä ja hermot siksi kireällä. Ei ehkä tuntuisi maailmanlopulta sitten.
Eli kun kerran julistusten makuun päästiin, niin julistan tämän kakkaviikon oikeasti kivaksi asiaksi Sammari-keikan torstaina viimeisenä Kerubi-iltanani. Niitä on ollut ikävä. Lisäksi lääkitsin eilen olotilaani tuoreilla sämpylöillä, saunalla ja laatuelokuvilla (Walk Hard ja Blades of Glory - toimii, vaikka nainen vieressäni Filkan jonossa katsoikin minua vähän säälivästi). Aamulla annoin itselleni viimeinkin luvan ostaa haaveilemiani uusia trikoopaitoja (2) ja toppeja (3) sekä lisäksi uuden mekon ja tunikan yhteishintaan 55 euroa. Kannattaa olla kaupoilla lauantaiaamuna kympin aikaan. Uusi vaate, parempi mieli. Tai tulee olemaan, kunhan keksin jonkin pölyneliminoimiskeinon.
Perkele.
________________________
she said she said @ 02:13 pm
[1 carrot] [link]
tuesday,
jan 26, 2010 [watson]
Eipä muuten ollutkaan eilen tärkeimmät, käytiin nimittäin Katjan kanssa perjantaina katsomassa se uusi Holmes. Ahem..
Watson! Watson!
No niin, siinä ne tärkeimmät. Ja sitten asiaan.
En en tykännyt siitä elokuvasta. Tavallaan tykkäsinkin ihan, se oli tosi viihdyttävä, musiikki oli hienoa ja pääosissa näytteli tunnetusti miellyttävän näköisiä mieshenkilöitä. Holmesin hahmo teki vahvan pesäeron vanhoihin tulkintoihin, mutta loogisuuteen nojattiin silti (pelasti elokuvan mielestäni, olin alkuun vähän kauhuissani). Mutta ehkä tosiaan vähän liiankin vahvan. Ihan piiiiiieni aavistus lisää tiettyä snobiutta ja se olisi ollut täydellinen paketti. Uudesta Watsonista tykkäsin - vähemmän tossukka, aavistuksen seikkailija ja huomattavasti skarpimpi, mutta silti vanhalle uskollinen. Iiihhihihii.
Eli tosiaan. Turhaan olin niin skeptinen. Eniten olin kuitenkin tyytyväinen meihin yleisönä, sillä pahimmilta hysteriakohtauksilta säästyttiin. Keskustelu elokuvan jälkeen eteni ihan asiallisilla linjoilla (suurimman osan aikaa ainakin).
Luin myös Welshini viime yönä loppuun. Oli siellä kieltämättä tosiaan niitä pehmeämpiä sävyjä, mutta koko tuotannon kontekstissa se ei ole vielä paljon se. GAH! Koska joku ihana naapuri soitti pianoa aamukolmeen, ehdin pohdiskella tuota kirjaa ja lukemisen ajoitusta. Laskisin Welshin yhdeksi niistä kirjailijoista, joita luen mielläni silloin kun menee tosi hyvin (hyviä ja mielenkiintoisia kirjoja) tai ihan äärettömän huonosti (katarttinen vaikutus). Mutta tällaisessa välitilassa en oikein osaa käsitellä niitä. Eli seuraava Welsh odottakoon vielä tovin, palaan Diana Wynne Jonesiin hetkeksi.
Maijan reseptillä tehty soijarouhelasagne on uunissa. Tuoksu on huumaava. En normiolosuhteissa kaipaa lihaa juurikaan, mutta nyt tekee koko ajan mieli jotain jauhelihakastiketta tai vastaavia. Teoriani on, että tämän kylmyyden takia kroppa huutaa tuhtia ruokaa. Onneksi on soijarouhe. Ja Hälsans kök.
________________________
she said she said @ 04:05 pm
[no veggies] [link]
monday,
jan 25, 2010 [balls, i say]
Näimme lauantaina lapsen pallomeressä. Kunhan ensin päästiin yli siitä, että oltiin itse liian vanhoja menemään sinne (pöljät ikärajat, en hyväksy) tuli eteen seuraava dilemma: mikä ihme on pallomeri englanniksi? Totuus paljastui tylsähköksi (ball pool), mutta mahdollisia vaihtoehtoja puntaroidessa kului tovi jos toinenkin. Suosikeiksi päätyivät "the sea of balls" (selittämättä paras) ja käännetty versio "ball sea," josta tykkään lähinnä sen tuomien foneettisten mahdollisuuksien takia. - How is it in the ['bɔ:lsi:]? - You know, ['bɔ:lsi]!
Heeehehehhehehee. Mutta käy se ball poolkin. Niin kauan kuin voi sanoa BALLS, kaikki on hyvin.
Kuppila sitten sulkee ovensa tällä viikolla. En ymmärrä asiaa. Missä sitä sitten roikutaan, hä? Miljööltään ja tunnelmaltaan paras olisi Corner, mutta ne hinnat menee kyllä sellaisissa sfääreissä, että oksat pois. Eikä kahvikaan ole siellä hyvää (ei sillä että Kuppilan kahvi olisi, mutta se maksaa euron). Kaikkien olosuhteiden valossa paras vaihtoehto lienee siis Mikko. Mutta ei sieltä saa salaattia! Yhyy! Maailmani on keikahtamaisillaan ylösalaisin, enkä voi tehdä sille mitää-ää-ään.
Siinäpä tärkeimmät.
// edit: haluun Darth Vader -pitsaa. Esim. Muutenkin ihan ansiokas tapa tappaa aikaa tuo sivu.
________________________
she said she said @ 09:55 pm
[no veggies] [link]
tuesday,
jan 19, 2010 [kotoisen datailuglamourin ytimessä]
Pelattiin viime kesänä Terapia-peliä Millan ja Markon kanssa. Tyhmä asetelma Terapiaa ajatellen sinällään, että siinä oli kaksi ihmistä, jotka minä tunnen hyvin ja jotka tuntevat minut hyvin, mutta jotka eivät tunteneet toisiaan. Jouduin ryhmäterapiaruutuun ja sitten arvioitiin, kuinka materialistinen olen asteikolla yhdestä kymmeneen.
(Ne jotka eivät tunne tämän hienon pelin sääntöjä: potilas merkitsee ensin piilossa lapulle oman vastauksensa. Sitten terapeutit keskustelevat asiasta ja päättävät numeron. Jos vastaus on sama, potilas pääsee pois terapiasta.)
Marko: Ei Hanna kyllä kovin materialistinen ole. Viis tai kuus? Milla: Joo. Toisaalta Hanna on niin analyyttinen, että miettii sen pienen materialismin, mikä sillä on, paljon isommaksi jutuksi. Marko: Totta. Milla: Seitsemän? Marko: Se on hyvä. Milla: Sanomme seitsemän. Hanna: Tuon keskustelun jälkeen en kehtaa näyttää lappuani. Milla: Eli sulla on kasi? Hanna: Joo.
Koska olen muuttanut vuoden sisällä, tiedän omistavani ihan järjettömän määrän tavaraa. Ja olen niista suurimpaan osaan tosi kiintynyt. Silti olen tuon pelin jälkeen uskaltautunut ajattelemaan, että ehkä se on ihan normaalia eikä kulutusjuhlan henki olekaan kaapannut minua ihan täysin. Ja sitten on hyvä mieli. Ja sitten voi tehdä puuroa tai kiisseliä itsepoimituista marjoista.
Sitten on noita eilisen kaltaisia päiviä. Ne pistävät miettimään.
Oli vähän huono aamu, mikään ei lähtenyt käyntiin ja oli vanunut olo. Kävin lounaalla yliopistolla ja treffasin sen jälkeen Annikan, joka toimitti mulle yhteistilauksessa olleen uuden hajuveteni. Hykertelin ehkä 20 minuuttia ja olo koheni kummasti. Ja kyllä, tämä on toinen kuukauden sisään ostettu merkkihajuvesi. Naisellistun! Merkeillä CK One ja David Beckham.. (mutta tämä uusi on oikeasti naisten tuoksu, ei edes unisex. On on!) Ensimmäisen ostin toki lentokentän tax freestä ja tämän jälkimmäisen puoli ilmaisesta nettikaupasta, mutta silti.
Tallustelin kevyin askelin kauppaan, ostin ruokaa ja hyppelehdin kotiin. Siivosin kylppärissä huolella, että uudessa putelilla olisi hyvä olla siellä hyllyllä. Näön vuoksi siivoilin vähän muutenkin ja hengailin. Sitten soi ovikello. Siellä oli virnisteleviä nuoria miehiä, jotka pitivät minua selkeästi kaiken hämmennykseni ja innostukseni keskellä vähän nolona ja hieman omituisena. Mutta kun uusi tietokoneeni saapui! Ihan onnessani säädin myöhään iltaan sitä kohdilleen. Tämä on virallisesti ensimmäinen uudella koneella kirjoitettu blogiteksti. Tämä on niin pieni ja nätti ja nopea ja mitä kaikkea.
Kone on aikainen valmistujaislahja - tai itse asiassa se olisi ihan ajallaan, jos UEF-systeemiin siirtyminen ei venyttäisi graduni suoritusmerkinnän ilmaantumista Oodiin. Annikalle olen edelleen 11 euroani velkaa. Mutta ainakin voin istua täällä elegantin tuoksuisena ("Intimately Beckham For Her conveys the shimmering elegance, self assure style and intimacy of Victoria Beckham") säätämässä konetta. Kotoista datailuglamouria.
Vastapainoksi mietin, raaskinko tällä viikolla ostaa juustoa ja keittelen lounaaksi keittoa. Kotimaisista juureksista. Lisäksi mainittakoon, että pari viikkoa sitten ostamani keittiötolu sai minut hihkumaan ihan yhtä tehokkaasti kuin tuo hajuvesi ainakin.
________________________
she said she said @ 11:51 am
[1 carrot] [link]
monday,
jan 18, 2010 [kulttuurituotteita]
Voi herranpieksut. Antakaa jo niitä töitä. Ei tässä muuten mitään, mutta alkaa tylsistyttää, kun jokaisen päivän pääsisältö on työpaikkailmoitusten selailu ja mahdollinen hakemuksen naputtelu. Projektia ei helpota, että olen asettanut tiettyjä maantieteellisiä ehtoja peliin. Tai oikeastaan yhden: kipurajan sisällä oleva matkustusaika Joensuuhun. Mitä lyhempi, sen parempi. Jos matka on pitkä, siinä pitää olla muita hyviä puolia, lähinnä valmis sosiaalinen verkosto (Helsinki ja Tampere venyttävät siksi kyseistä kipurajaa).
Tällä hetkellä minulla on kolme paikkaa, joita oikeasti jännitän. Joensuussa olisi yksi tosi kiva ja yksi ihan ok määräaikainen. Helsingissä taas olisi vakipesti. Mihinkään en ole täysin pätevä, mutta soveltuva kuitenkin. Joensuun paikoissa plussaa on raha ja se, ettei tarvitsisi muuttaa minnekään. Helsingin paikassa plussaa taas olisi se, että se on about täydellinen työpaikka minulle. Toisaalta se on osa-aikainen ja todennäköisesti siis varsin pienipalkkainen, joten elelisin edelleen reilusti köyhyysrajan alapuolella maan kalleimmassa kaupungissa. Jahuu! (Mutta olisipahan aikaa reissata tänne, siitä bonuspisteitä.) Kaikkien haut menevät kiinni viikon sisällä, joten kauaa ei tarvitse enää pitää jännitystä yllä. Koitan olla toivomatta liikoja.
Koska en omaa mitään järkeviä harrastuksia enkä jaksa loputtomasti katsoa LIViä, olen taas aktivoitunut täyttämään päiviäni kulttuurituotteilla. Kivaa lukea pitkästä aikaa ihan kunnolla. Olen kahlannut Diana Wynne Jonesin tuotantoa läpi ihan onnessani. Archer's Goonin ja Liikkuvan linnan väliin tulee nyt kuitenkin tauko, sillä Samu lainasi minulle Welshin romaanin, joka juuri minun kuulemma on pakko lukea. Aloitin eilen. Vähän pelottaa, miten pääni kestää sitä maailmaa, mutta onneksi sisäkansi lupasi, että "vastikään avioituneen Welshin uusimmasta kauhukabinestista on löydetty hieman aiempaa pehmeämpiä sävyjä - ainakin mies itse on siirtynyt ekstaasista vihreään teehen." Ehkä en siis hajoa tähän täysin. Ja jos se on liikaa, minulla on aina Liikkuva linna odottelemassa.
Myös FilmTown tukee päivieni täyttämistä heinäkuun lopulle kestävällä opiskelijatarjouksellaan. Kaikki vanhat elokuvat (normaalisiti 3e/vrk) maksavat opiskelijakortilla euron. Ju-huu! Voin viimeinkin katsoa kaikki ne elokuvat, joita aina pyörittelen vuokraamossa, mutta totean liian rankoiksi ja päädyn vuokraamaan jonkun Hugh Grant -komedian. Tästä luupista johtuen on jäänyt näkemättä tosi paljon sellaisia elokuvia, jotka oikeasti haluan nähdä (vastapainoksi olen kyllä järjettömän määrän romcomeja, taitaa olla ainoa genre, jossa olen ihan ajassa kiinni). Esimerkiksi tiistaina vuokrattiin Markon kanssa vihdoin ja viimein Moottoripyöräpäiväkirjat.
Koska lauantaina emännöin laatuseurueelle kevyempien tuotosten (500 Days of Summer + Monty Python at the Hollywood Bowl) saralla, eilen päätin, että kykenen käsittelemään taas vähän rankempia teemoja. Mukaan Filkasta tarttui siis The Rules of Attraction (en tykännyt juurikaan) ja Margot at the Wedding (tykkäsin tosi paljon). Jälkimmäisen takakansiteksti on omalla tavallaan riemukas:
Oscar-ehdokkuuden saaneelta kirjoittaja/ohjaajalta Noah Baumbachilta (The Squid and the Whale) tulee uskaliaan hauska ja riemastuttavan rehellinen elokuva, joka tutkii sisarusten välisen suhteen hellää, absurdia ja joskus tukahduttavaakin luonnetta. [...] Margot (NICOLE KIDMAN) on julman älykäs, teräväkielinen novellisti, joka saa aikaan kaaosta minne ikinä meneekin. Hän päättää lähteä yllätysmatkalle vieraantuneen ja hengeltään vapaan siskonsa Paulinen (JENNIFER JASON LEIGH) häihin. [...] Heti tavattuaan Paulinen sulhasen - työttämän taiteilijan Malcolmin (JACK BLACK) - Margot alkaa kylvää epäilyksen siemeniä uuden liiton tielle. Tuloksena on "tinkimättömän loistava, suupielet virneeseen kääntävä" elokuva.
Jos jotain opin The Squid and the Whalesta, se oli se, ettei Noah Baumbach tee kepeää komediaa, vaikka takakansi tai luokitus lupaisi mitä. Eli ei tosiaan riemastuttavaa, suupieliä virneeseen kääntävää meininkiä täällä. Muuten kyllä hieno elokuva. Ja Jack Black oikeassa draamaroolissa on mielestäni kyllä ilahduttava asia. Ehkä kuitenkin annan itselleni luvan vuokrata romcomin ennen kuin siirryn seuraavaan etappiin eli The Woodsmaniin.
Lauantaina oli kulttuuritavaroiden vaihtotori, se oli ihan parhautta. Tulisipa uusi pian, olen löytänyt parissa päivässä hyllystäni järjettömän määrän sinne vietäväksi sopivaa tavaraa. Lauantaina vein vain kolme kirjaa, jotka nopeasti nappasin mukaani sen kummemmin ajattelematta. Tilalle tarttui melkein maltillisesti yksi kirja ja kasa levyjä, joista yksi oli oikeasti mainio ysärituplakokoelma. Eilen tiskauksen lomassa kaiuttimista pamahti Edwyn Collinsin A Girl Like You, se oli onnea se. Toistaiseksi ehdottomasti huonoin puoli on ollut, että koko eilisen iltalenkin ajan päässäni soi Horny :(
Haluan Dawn Porterin tukan. Haluunhaluunhaluun.
________________________
she said she said @ 11:06 am
[no veggies] [link]
tuesday,
jan 12, 2010 [linssikeitto]
Taidamme Markon kanssa elää ruokanirsoilijan kauhukeittiössä. Onneksi ei olla ruokanirsoilijoita, linssikeitosta ja hapankaali-hummusleivistä koostunut päivällinen oli nimittäin erinomainen. (Minäkin olin epäileväinen hapankaalin ja hummuksen yhteistyöstä, mutta kyllä se vaan toimii.)
Tuo kyseinen linssikeitto on pitänyt minut hengissä jo monta vuotta, joten intouduinpa ruokabloggaamaan pitkästä aikaa. Itse asiassa olin pitkään vakuuttunut, että kaikki elävät linssikeitolla, mutta viimeksi siitä jossain puhuessani sain monta hämmentynyttä katsetta osakseni ja tänään Markokin ihmetteli taikakeiton reseptiä, joten ilmeisesti olin väärässä. Ohje on alunperin netistä kaivettu, mutta vuosien varrella siitä on muotoutunut oma ja siksi tarkkoja mittojakaan en ole tarvinnut enää aikoihin. Kuvaa ei ikivä kyllä nyt ole tarjolla, koska kamerani on rikki.
Hannan linssikeitto (perusmalli, tulee noin litra) iso sipuli kaksi valkosipulinkynttä iso porkkana n. desi linssejä purkki tomaattimurskaa vettä mausteita (oliivi)öljyä (kasvisliemikuutio) (ruokakermaa)
Sipuli ja valkosipuli kuullotetaan öljyssä kattilassa. Lisätään raastettu porkkana ja kuullotetaan hetki lisää. Lisätään tomaattimurska, 3-4 desiä vettä, liemikuutio, mausteet ja huuhdellut linssit. Annetaan kiehua hiljalleen välillä sekoittaen kunnes linssit ovat kypsiä. Lisätään loraus ruokakermaa ja kiehautetaan. Maistetaan. Maustetaan tarvittaessa lisää. Maistetaan uudestaan. Valmis.
Yleensä käytän punaisia linssejä, koska ovat pehmeämpiä. Vihreistäkin olen silti tehnyt, toimii niilläkin, etenkin jos tykkää pureskella. Olen tehnyt myös kikherneistä (toimii) ja adukipavuista (outoa, mutta syötävää). Raejuustosilmä (tai herkkuhetkissä smetana!) keitossa on joka tapauksessa ihanainen ja pehmentää kivasti etenkin jos mausteita on humpsahtanut liikaa.
Tykkään tästä kolmesta syystä: 1. Tämä on puoli-ilmaista ruokaa, jonka perusaineet ainakin minulla on melkein aina kaapissani. Lisäksi variointimahdollisuudet on loputtomat.
2. Makua voi vaihdella tomaattimurskan, mausteiden ja ruokakerman avulla. Tänään keittoon humpsahti kuivattua basilikaa, paprikajauhetta, chilihiutaleita, suolaa, musta- ja valkopippuria sekä Valion tomaatti-vuohenjuustokermaa ihan tavallisen paseeratun tomaatin kaveriksi. Yleensä suosin yrttitarhan maustesekoitusta ja mustapippuria. Myös yrtti- tai valkosipulimaustettu tomaattimurska ja tavallinen ruokakerma pelittävät mainiosti. Ja jos ei kauppaan jaksa mennä, ruoka toimii ja maistuu ilman kermaakin. Silloin tosin kannattaa varoa chiliä.
3. Jämät voi keittää kasaan ja tehdä niistä pastakastikkeen. Vaihtoehtoisesti voi lisätä vettä ja pastaa/perunaa ja tehdä ruokaisamman keiton. Tai sitten mukaan voi tunkea korppujauhoja ja paistaa pihveiksi.
Nom nom. Hummus-hapankaalileivät eivät onneksi ole pakollinen lisuke :)
________________________
she said she said @ 07:41 pm
[4 carrots] [link]
sunday,
jan 10, 2010 [irm]
En tykkää hirmupakkasista, mutta täytyy myöntää, että sen ansiosta ulkona on parhaillaan ihan todella kaunista. Käveltiin tänään iltapäiväauringon aikaan vanhalle vesitornille. Aika sanoinkuvaamattoman näköistä. Mutta miksi Niinivaaralla on huomattavasti lämpimämpää kuin missään muualla keskustan lähialueilla?
Eilen oli ohjelmassa alati venyvää Kerubi-hengailua, salaattia, nachoja ja akustista Holikia. Hyvä keikka. Uhosin kovaan ääneen että keksisin kerrankin tänne aiheesta jotain muuta sanottavaa kuin "kivat pojat" tai "mää niin tykkään niistä pojista" mutta tyhjää lyö. Paitsi että olin erityisen ilahtunut siitä, että 10/22 oli mukana settilistassa.
(Oli myös laajalle lukijakunnalleni suunnatusta mainoksesta. Kuunnelkaa Holikia, ihmiset. Ne on kivoja poikia, minä tykkään niistä.)
Mutta koska tämän tähdellisempää asiasta ei ole taaskaan sanottavana, kirjoitanpa vaikka Charlotte Gainsbourgista.
Charlotte Gainsbourgin edellinen levy saatettiin tietooni vajaa vuosi sitten mieleenpainuvalla anekdootilla, joka tiettyjen tahojen yksityisyyttä kunnioittaen jätettäköön toistamatta täällä. Kaivoin levyn Spotifysta ja hurahdin. Muutamaa viikkoa myöhemmin se löytyi jo hyllystäni. Se on vuoden 2009 levyni. Everything I Cannot See on vuoden 2009 biisi.
Viimeisenä päivänä Pariisissa käytiin Millan kanssa Louvressa ja piipahdettiin sen jälkeen pyramidikompleksissa olevaan Virgin Megastoreen. Kah, siellä oli Charlotten uunituore levy, josta en ollut edes kuullut. Jätin melkein 80 euron deluxen kauppaan, mutta 15 euron normipainoksen ostin ihan fiiliksissä. Ja sitten iski huoli. Edellisellä levyllä biiseistä vastuussa oli nimiä kuten Air ja Jarvis Cocker, tällä levyllä ei moisia näkynyt. Kotona lopulta pistin levyn vähän epäilevänä soimaan ja johan tärähti sellaiset bassot, että edellisen ambient-henkisen poppislevyn jälkeen olin melkein shokissa. Mutta suurin huoli pyyhkiytyi pois kyllä samalla hetkellä, koska hyvältä kuulosti silti. Ja tietyllä tavalla etäisen tutulta..
Niin. Ne on Beckin tekemiä biisejä. Beckin tuottamina. Beck laulaakin levyllä. Passaa minulle, erinomaisesti investoidut 15 euroa. I.R.M. oli korvissani tästä johtuen sellainen hyvän mielen levy. Sitten laitoin sen soimaan Nooran ollessa kylässä ja kommenttina tuli "aika pahaenteistä musiikkiakin laitoit." Ei ole Noora väärässä, etenkin ne bassokkaammat raidat tosiaan kuulostavat vähän pahaenteisiltä. Ja nyt ne bassot sanovat korvissani lähinnä "dum-dum-dummmmm." Onneksi levyllä kaikki ei ole kuitenkaan loppupeleissä ihan niin bassokasta, välissä on niitä tuttuja ja kevyempiä poppiralleja ja henkäilyballadejakin tasapainottamassa.
Ihan pikaisesti vielä katsaus kolikon kääntöpuolelle. Yhyy! Haluan olla Charlotte! Olkoonkin vaikka kuinka tikku. Olisin eteerinen ja kaunis ja mielenkiintoinen ja taitava ja esiintyisin Michel Gondryn elokuvissa ja Jarvis Cocker ja Beck haluaisivat tehdä minulle lauluja. Eikun metamorfoosin saloja selvittämään.
________________________
she said she said @ 06:30 pm
[no veggies] [link]
sunday,
jan 3, 2010 [informer]
Tiiättekö, mikä biisi on "IN FARMER HÄBÄLÄBÄBÄLÄ"?
Voi nuo ysäriaarteet. Kaikkea sitä oppiii Romana Centerin kalarullalta kotiin matkatessa.
________________________
she said she said @ 03:41 am
[18 carrots] [link]
saturday,
jan 2, 2010 [kotona]
Pariisi meni, osin hyvin, osin huonosti. Opin matkalla mm. sen, että kouluranskassa päntätään kyllä lauseita kuten "kaaduin portaissa ja sääreeni koskee", mutta aavistuksen yleisemmät matkavaivat, kuten mahataudin eri asteet eivät ole saaneet niin vahvaa painoarvoa. Tai sen, etten tiedä, miten ilmaistaan, jos joku asia maksaa alle euron. Toisaalta opin myös, että näistä tilanteista, kuten myös monista muista, on mahdollista selvitä, jos ei vaivu heti epätoivoon. Osasin melkein toimia tupakkakaupassakin, vaikken hallitse sanastoa edes suomeksi, olenhan nähnyt Amelien monta, monta kertaa.
Kipeily oli toki kurjaa, mutta paljon ehdittiin nähdäkin. Kirjoitin kaiken ylös heti paluulennolla, etten vahingossakaan ala muistella pelkästään huonoja puolia. Pääsin Louvreen, kävelin, ajoin metrolla ja tilasin kahviloissa ja ravintolassa ihan itse. Paljon tavoitteita jäi toki saavuttamattakin, mutta pitänee luottaa siihen, ettei Pariisi karkaa minnekään.
Uusi vuosikin meni. Ottaen huomioon, etten halunnut lähteä kotoa yhtään minnekään, neljät kekkerit taitavat olla illalle huomattavan hyvä saldo. Perjantai-illan rönötinkin sitten itsekseni kotona kirjan parissa. Viisas päätös, jonka aion toistaa pian.
Tänään aamulla käänsin uuden lehden elämässäni ja tyhjensin sähköpostista pois kaikkia "muistoja". Nyt sinne mahtuu taas postia ja olokin keventyi aika reippaasti. Haaveilen myös kirjahyllyn ja vaatekaapin läpikäymisestä ja niiden myötä kirpparipöydästä. Omistan liikaa. Kummallinen uudistumisentarve muutenkin päällä, mistä kumpuaakaan.
// edit: uusi Holmes epäilyttää asetelmallisesti aika reippaasti, mutta pakkohan se on nähdä.
Katja says (13:17): Mistä tulikin mieleeni, että tuu katsomaan miun kanssa leffateatteriin Sherlock Holmes sitten kun se tulee. hanna says (13:17): tulen kyllä hanna says (13:17): Ja sitten voin kokea sisäistä ristiriitaa, kun koitan valita Holmesin ja Watsonin välillä. hanna says (13:17): Joudun ehkä kallistumaan Watsonin puoleen, koska Holmes on aika mulkvisti. Katja says (13:18): MUT SE ON ROBEEEEERRRTTT hanna says (13:18): JUDE LAW Katja says (13:19): ONKO SIINÄ SEKIN EN EES MUISTANUUUUT Katja says (13:19): ÄÄÄÄÄÄÄ hanna says (13:19): :D Katja says (13:19): Miehiä ei sallita tälle leffareissulle. hanna says (13:19): Mennään kaksin tai max tyttöporukalla hanna says (13:19): NIIN hanna says (13:19): Grape minds jne. Katja says (13:19): NIIIIN
Olkoon tämä poikkeus, valitsenhan elokuvani normaalisti pelkästään taiteellisten ansioiden perusteella. Ja kappas, myöhästyin taltioinnin kanssa. Mutta onpahan tämäkin kulttuurihistoriallisesti tärkeä keskustelu tuplasti tallessa tulevien sukupolvien varalta.
________________________
she said she said @ 12:44 pm
[3 carrots] [link]
